Sosiaaliset muutokset ikääntyessä näkyvät arkipäivän toimintojen ja ympäristön muutoksina.
Virastoissa ja kaupassa asiointi vaikeutuu vanhenemisen myötä. Myös ennen tärkeät vierailut naapurissa voi jäädä ikääntyneen ihmisen elämästä pois, sosiaalisten taitojen heiketessä, jolloin sosiaalinen verkosto pienenee.
Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi tehdään yleensä tutkimushaastatteluna, lomaketutkimuksena tai havainnoimalla. Arviointipaikkoja voivat olla kotipalvelu, kotisairaanhoito, yhdistetty kotihoito, päivätoiminta, tavallinen ja tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti ja terveyskeskuksen vuodeosasto.
Sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämistä edellyttää fyysinen ja psyykkinen toimintakyky.
Sosiaalinen verkosto kuten sukulaiset ja ystävät ovat entistä tärkeämpiä kun ikääntynyt kokee sosiaalisia muutoksia elämässään. Myös mahdolliset hoitajat ovat tärkeä osa verkostoa.
Emotionaalisessa tuessa hoitaja jakaa tunteita ja kokemuksia vanhuksen kanssa, sekä antaa ikääntyneelle rohkaisevaa, lohduttavaa ja arvostavaa palautetta. Hoitaja ilmaisee luottamuksellisuutta ikääntyneelle sekä tiedottaa mahdollisuudesta saada apua ja tukea.
Kaikki sosiaaliset muutokset ikääntyneen elämässä vaativat sopeutumista sekä tukea.
Tiina Sirviö ja Päivi Vainio
Mielenkiintoinen postaus. Minä olen tuosta toimintakyvyn ylläpidosta paljon lukenutkin. Kovasti on vanhuksillä sitä yksinäisyyttä, mutta myös liikkumiskyky rajoittaa varmasti sitä, ettei usein enää lähdetä kotoa. Meidän mummolle olemme senioriskootteria miettineet, pääsisi sillä helposti toisaallekin. https://juro.fi/mallisto/
VastaaPoista